Junat ja naiset on luotu kulkemaan

Ja junasukat vauvojen jaloissa pysymään :) Marttayhdistykseni tempaisi viime vuonna ja kutoi junasukat tänä vuonna syntyville kuntalaisille tai kaupungihan me ollaan. Sainkin pakkailla monta ihanaa sukkaparia neuvolaan, josta sukat sitten toimitetaan eteenpäin vauvaperheille. Meidän pieni mies oli tuolloin pian syntymässä, joten päätin kutoa junasukat myös hänelle. Langaksi valitsin alpakkalangan sen pehmeyden vuoksi. Sain ensimmäisen sukan melkein valmiiksi ennen kuin ymmärsin, että taitaapi olla turhan suuri vastasyntyneelle ja niinpä pakkasin sukan puikkoineen käsityökaappiini, kun en raaskinut alkaa purkamaankaan. Onneksi oma yhdistykseni lahjoitti meille vauvalahjana junasukat, joten ei jääty vaille näitä ihanuuksia. Malliltaan kun sukka on sellainen että pysyy hyvin vauvan kuin vauvan jalassa. Lahjasukat on meillä ollut pidetyimmät villasukat.
Nyt vuoden päästä kaivoin omat puikot kaapista esiin ja kudoin sukkani valmiiksi, sillä toiset alkaa olla aikasta naftit.  Näillä kelpaa nyt pienen miehen tepastella, toinen on kävellyt vasta muutaman viikon ja hymy huulilla saan seurata toisen päättäväistä menoa. Meillä ei juurikaan istuta vaan koko ajan mennään paikasta paikkaan. Kuinkahan monta askelta pieni mies päivässä mahtanee ottaa?

Näissä junasukissahan on taustalla sota-aikaan liittyvä tarina, josta sukat ovat nimenkin saaneet. Tarinan ja sukan ohjeen löydät täältä.

Itsellä takkuaa villasukkien teossa kantapään tekeminen ja varsinkin kantapohjan kavennus. Hyväksi avuksi löysin videon youtubesta, jonka avulla onnistuin tekemään kauniit kantapäät, vielä kun ohje jäisi kunnolla muistiin. Haaveissa olisi tehdä itselle yösukiksi junasukat juurikin alpakasta, mutta lankakori pursuaa monenlaista lankaa, joten ehkäpä tyydyn harventamaan sitä. Teen yritän sukat seiskaveikasta samalla ohjeella, mutta silmukoita luon 48 ja puikot kokoa 3.5. Lisäksi teen vahvistetun kantapään. Katsotaan onnistuneeko.