tiistai 26. marraskuuta 2013

Lumilyhty pilttipurkeista




Pieni mies syö vielä iltapuuronsa kaverina hedelmäsoseita, joten pilttipurkkeja siunaantuu kierrätysastiaan. Törmäsin tähän ideaan facebookissa ja onneksi innostuin kokeilemaan.... nyt melkeinpä harmittaa kaikki ne lasinkeräykseen kiikutetut purkit....

Töpöttelin valkoisella akryylimaalilla lasipurkkien ulkopinnat ja jätin kuivumaan. Seuraavana päivänä sitten kuumaliimalla kiinnitin purkit pyramidin muotoon ja lopuksi teipin avulla kiinnitin ledvalot purkkeihin kiinni.


lauantai 23. marraskuuta 2013

Sytykeruusujen tehtailua

Sytykeruusuja on kiva tehdä, mutta vielä kivempi saada tai antaa lahjaksi.

Kummasti sitä vaan alkaa olla mielessä lahjajutut ja pari postausta liittyen lahjoihin olisi jo mielessä, mutta pitää malttaa odottaa tammikuuhun.

Sytykeruusujen ohje:
Tarvitset munakennorasioita ja kynttilänjämiä. 
Aloitan ruusun teon repimällä munakennosta yhden kennon ja muokkailen reunaa niin että se miellyttää omaa silmää. Munakennon kannesta revin pitkiä suikaleita joista sitten rullaan kennon sisälle ruusun terälehtiä, tarpeen mukaan laitan irtopaloja "lukitsemaan" rullatun suikaleen tai laitan lisää täytettä.

 

Liimaa tässä ei tarvita, kunhan vaan tarkistaa että sisukset pysyvät kennon sisällä vaikka kääntämällä ruusun välillä nurin päin.


Sitten vaan ahkerasti ruusuja tehtailemaan. Mukavan terapeuttista hommaa vaikka televisiota katsellessa :)


Kun ruusuja alkaa olla riittävästi niin kattila, jossa vettä 1/4 osa, liedelle ja kynttilänjämiä sulamaan.


Kun kynttilänjämät on sulaneet niin käännän yleensä levyn pois päältä ja sitten alan dippailemaan ruusuja kattilaan.Huom! ruusu tällöin nurinpäin.


 Harmaisiin kennoihin olen yrittänyt saada väriä punaisilla kynttilöillä, mutta olen kuullut että apuna olisi käytetty myös elintarvikevärejä ja punajuurilientä.  Ruusun ulkomuoto ja lopullinen väri riippuu myös siitä kuinka monta kertaa sitä kattilaan dippailee. Omasta mielestäni kaksi kertaa on ihan riittävä ja sytykeruusu täyttää tehtävänsä enemmän kuin hyvin. Välillä kattilaan voi joutua lisäämään kynttilänjämiä lisää sulamaan, sillä sytykeruusun pinnasta huomaa nopeasti milloin siihen ei enää ole tarttunut kunnolla sula steariini.


Nyt sitten vain suunnittelemaan rasiaa mihin nämä pakkailee ja mukaan vaikka pieni ohjeistus käyttöön. Tämän ohjeen bongasin jostain myyjäisistä: 

Sytykeruusu
Pistä pesään kanssa puiden,
niin saat lämmintä ylle luiden.

maanantai 18. marraskuuta 2013

Ei pöllömpää

Facebookin kautta törmäsin näihin symppis-pöllöihin, joihin on helppo vaikka upottaa jämälangoja. Sainkin jo muksuilta lisätilauksen esim. esikko haluaa pöllön reppumaskotikseen. Alkuperäinen ohje löytyy selkeine kuvineen täältä.



Mistä pöllökuume tuli ja löysi tiensä käsitöihin,askarteluihin ja sisustukseen? Eipä yhtäkkiä tule mieleen toista eläintä joka olisi saanut näin ison huomion käden taitojen parissa tai no joo onhan possu aika suosittu myös. Oma innostus pöllöihin lähti omasta lapsuudesta. Mummilan yhden makuuhuoneen seinä oli tapetoitu Tapettitalon Pöllö-tapetilla. Kun esikon huoneen tapetointi tuli ajankohtaiseksi pari vuotta sitten halusin yhdelle seinälle tätä tapettia.  Esikko kyllä murehti uskaltaako hän nukkua pöllöjen silmien alla, mutta lupasin että jos ei onnistu niin vaihdetaan huoneita. Hyvin on kuitenkin nukuttu kaikki omissa huoneissa.



61763
Tapettitalo: Pöllöt


Kaipasin tänne blogiin vähän enemmän valoisuutta, joten tuli ajankohtaiseksi taustan vaihto.                      




maanantai 11. marraskuuta 2013

Pikkumetsän Kulta ja Muru

Ketut ja pöllöt mielessä jo viikon ajan eikä yhtään ole ketuttanut... Sain muutama vuosi sitten opetettavakseni ensimmäistä kertaa ekaluokan ja samalla tutustuin Pikkumetsän aapiseen ja myöhemmin kakkosluokalla lukukirjaan. Tykästyin kovasti Pikkumetsän asukkeihin ja toivonkin että saan vielä mahdollisuuden käyttää kirjasarjaa.  Bongasin elokuussa täältä niin ihanan idean Pikkumetsään liittyen, että sen halusin toteuttaa ennemmin tai myöhemmin. Viikko sitten sunnuntaina iski inspis ja minä, jolla on viha-rakkaus-suhde ompelukoneeseen, sain eilen valmiiksi Pikkumetsässä asustavat kettukakkoset ilahduttamaan tulevia oppilaitani.



Ketut ostin vanhemmille lapsille Ikeasta jo vuosi sitten kesällä ja ne olivat päätyneet syvälle pehmolaatikon uumeniin. Pientä suostuttelua lahjontaa niin sain adoptoida ketut tulevaan luokkaani. Kankaat olin ostanut kaappiin jo hyvissä ajoin ja kaavat paitaan tulostin Punomon sivuilta ja housujen kaavat kopioin kirjastosta löytyneestä nukenvaatekirjasta. Onhan nämä nyt niin söpöt ja halittavat kaverit :)


torstai 7. marraskuuta 2013

Sivu hukassa?

Pientä näpertelyä isomman projektin lomassa, perästä kuuluu jahka tulee valmista ;). Yöpöydällä tällä hetkellä kuvissa oleva kirja ja tarina tempaa mukaansa, suosittelen. Pieni mies kuljettelee ja pureskelee kirjanmerkkiäni laminoitua leimasinkuvaa, joten ennen kuin olen jälleen kirjastokuittien varassa piti tehdä jotain.  



Sydän-kirjanmerkkiä olen teettänyt oppilaillakin välityönä. Tarvitaan huovutusvillaa, huovutusneulan, piparkakkumuotin (oman valinnan mukaan) ja palan superlonia, jonka päällä villaa pistellään eli neulahuovutetaan. Neulalla villan kuidut tarttuvat toisiinsa tiukasti, mutta tällä kertaa jatkoin vielä märkähuovutuksella ihan vaan huvin vuoksi ja omaksi iloksi, pitänee ottaa joku isompi huovutustyö pitkästä aikaa työn alle on se vaan niin mukava työtapa. Kun sydän oli kuiva niin neulan avulla paperinaru läpi ja helmi narun päähän ja solmu stopiksi. Sama juttu toiseen päähän.


Valkoisesta kirjanmerkistä näpertelyinto oikeastaan alkoi, sillä äitini tekee lampunvarjostinta valkoisesta paperinarusta ja oli jostain syystä hylännyt tämän narunpätkän josta oli päätkin jo avattu lehdiksi. Pistin taskuun ja kotona siitä syntyi nopeasti helppo kirjanmerkki, tosin naru oli sen verran lyhyt että toiseen päähän ei voinut enää helmeä laittaa tai voisi, mutta sitten pitäisi tyytyä lukemaan lyhyt selkäisiä kirjoja :)