Näppärät sormet.....

Kaappien kätköistä putkahti sattumalta käsiin vanhoja Kotiliesi-lehtiä vuodelta 1952 ja mieleen tuli kesä-heinäkuun Martat lehdessä ollut askartelu, jossa margariinirasiasta tuunattiin säilytysrasia pikkutavaroille.  Vanhat lehdet olen löytänyt joskus lapsena mummolasta ja pitänyt visusti tallessa ja koska yksi lehdistä oli sen verran repaleinen niin raaskin leikellä sitä tätä työtä varten.

Leikkelin lehdestä aluksi sopivia tekstejä pohjaksi ja mielenkiintoisia mainoksia päälle laitettavaksi. Levitin decoupage-lakkaa siveltimellä rasian pintaa ja laitoin paperin päälle. Siveltimellä levitin päälle vielä uudelleen lakkaa ja poistelin pahimmat ilmakuprut pois. Jatkoin näin kunnes koko rasia ja kansi oli päällystetty.



 

Ajattelin että rasia voisi sopia vaikkapa napeilleni, joten etsin käsitöihin liittyviä mainoksia ja lauseita. Löysinpä myös ilmoituksen omalta paikkakunnaltani, jossa Rouva Fanny Hakola kertoi tekevänsä kansallipukuja hyvistä kankaista ja oikeista väreistä :).

Samat murheet näytti olevan tapetilla jo 61 vuotta sitten.....

Joulukortteilua

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan on ihan hyvä sananlasku, mutta vuosista viisastuneena olen tajunnut että lausetta ei kannata yhdistää joulukorttien askarteluun. Seurauksena kun on itkua ja hammasten kiristelyä viimeisenä postituspäivänä. Se on nimittäin kuin tauti josta ei pääse eroon tuo korttien askartelu ja kun on oppinut tekemään joulukortit itse niin kaupan omat ei enää kelpaa. Tein tuossa viikolla tämän vuoden joulukortista proton ja tyytyväinen ideaan olin. Idean nappasin Ihana- lehden olisikohan ollut viime vuoden joulunumerosta. Vielä en korttiani julkaise vaan maltetaan odottaa joulukuuta. Tiedänpähän nyt mitä iltaisin teen kun lapset on laitettu nukkumaan ja voi kun ymmärtäisi laittaa osoitteetkin jo kuoriin niin se ei sitten jäisi siihen viimeiseen iltaan.

Äitini on tallettanut lähettämiäni joulukortteja ja sainkin ne takaisin uusimpia lukuunottamatta. Synkkä ilma pihalla antaa aikamoiset haasteet valokuvaamiselle.Kannattaa suurentaa kuvat hiirellä niin näkyvät paremmin. Keskimmäisen kuvan kortit taitavat olla niitä uusimpia.

 

Oikealla oleva kortti on tehty hyödyntämällä töihini tulevaa mainospostia juurikin joulupostikortteja on mainostettu ja minä keräsin lehdykkeet talteen. Kuvat leikkelin sopivan kokoiseksi ja Tulip-kohoväriä reunoihin. Keskimmäisessä on valmis korttipohja Tiimarista, jonka tähdet koristeltu hileliimalla ja yhdestä tähdestä kurkkaa pieni enkeli. Reunimmaisen lumihiutaleet leikkelin kopiopaperista ja koristelin hileliimalla.

 

Tyttö ja kuusi on leimakuva, jonka värittelin puuväreillä ja öljyllä levittelin värin utuiseksi. Koristeena lumihiutaleita ja leimattu teksti, työläin joulukorttini ikinä. Tähän toiseen korttiin löysin askarteluliikkeestä vintagekuvia ja ihanan taustapaperin, kuviosaksilla reunat ja vähän mustetta koristeeksi vanhaa tunnelmaa luomaan.

Kuusi korttiin tein aukon itse ja liimasin valkoisen mulperipaperin taakse. Reunat hileliimalla ja latvaan tähti. Tonttu on painettu kankaanpainantaväreillä säkkikankaalle. Joulupukkikortti on tehty hyödyntämällä vanhoja minulle lähetettyjä joulukortteja. Tein postikorteista joulupalloja, koristelemalla reunat hileliimalla ja lisäämällä tähtitarran sekä punaisen satiininauhan kuvaamaan ripustinnauhaa. Enkelikortti on hyvin helppo ja yksinkertainen. Piirsin kultatussilla sabluunaa apuna käyttäen kortteihin enkelin ja se oli siinä.

Ennen kuin kortti lähtee viemään jouluterveisiä niin tärkeää on löytää myös juuri oikea toivotus tai runo kortin sisälle ja sitten kortit ovat valmiita lähetettäväksi. Ja mikä ihana tunne kun pöytä on täynnä valmiita kortteja!!!

Junat ja naiset on luotu kulkemaan

Ja junasukat vauvojen jaloissa pysymään :) Marttayhdistykseni tempaisi viime vuonna ja kutoi junasukat tänä vuonna syntyville kuntalaisille tai kaupungihan me ollaan. Sainkin pakkailla monta ihanaa sukkaparia neuvolaan, josta sukat sitten toimitetaan eteenpäin vauvaperheille. Meidän pieni mies oli tuolloin pian syntymässä, joten päätin kutoa junasukat myös hänelle. Langaksi valitsin alpakkalangan sen pehmeyden vuoksi. Sain ensimmäisen sukan melkein valmiiksi ennen kuin ymmärsin, että taitaapi olla turhan suuri vastasyntyneelle ja niinpä pakkasin sukan puikkoineen käsityökaappiini, kun en raaskinut alkaa purkamaankaan. Onneksi oma yhdistykseni lahjoitti meille vauvalahjana junasukat, joten ei jääty vaille näitä ihanuuksia. Malliltaan kun sukka on sellainen että pysyy hyvin vauvan kuin vauvan jalassa. Lahjasukat on meillä ollut pidetyimmät villasukat.
Nyt vuoden päästä kaivoin omat puikot kaapista esiin ja kudoin sukkani valmiiksi, sillä toiset alkaa olla aikasta naftit.  Näillä kelpaa nyt pienen miehen tepastella, toinen on kävellyt vasta muutaman viikon ja hymy huulilla saan seurata toisen päättäväistä menoa. Meillä ei juurikaan istuta vaan koko ajan mennään paikasta paikkaan. Kuinkahan monta askelta pieni mies päivässä mahtanee ottaa?

Näissä junasukissahan on taustalla sota-aikaan liittyvä tarina, josta sukat ovat nimenkin saaneet. Tarinan ja sukan ohjeen löydät täältä.

Itsellä takkuaa villasukkien teossa kantapään tekeminen ja varsinkin kantapohjan kavennus. Hyväksi avuksi löysin videon youtubesta, jonka avulla onnistuin tekemään kauniit kantapäät, vielä kun ohje jäisi kunnolla muistiin. Haaveissa olisi tehdä itselle yösukiksi junasukat juurikin alpakasta, mutta lankakori pursuaa monenlaista lankaa, joten ehkäpä tyydyn harventamaan sitä. Teen yritän sukat seiskaveikasta samalla ohjeella, mutta silmukoita luon 48 ja puikot kokoa 3.5. Lisäksi teen vahvistetun kantapään. Katsotaan onnistuneeko.

Saippuainnostus

Koti on tuoksunut koko viikonlopun pipareille ja vaniljalle, leiponut en kuitenkaan ole vaan pistettiin siskon kanssa yhteinen saippuapaja pystyyn. Viimeksi saippuaa tuli tehtyä neljä vuotta sitten juurikin hoitovapaalla ollessa. Olen lupautunut pitämään marttailllan saippuanteosta ja suunnitteilla on toinenkin kurssi, joten nyt oli hyvä hetki verestää taitoja ja opettaa pikkusiskolle saippuantekoa. Välineet odotti siististi omassa laatikossaan, koska inspiraatio iskee.


                                                 

Ja iskihän se taas samalla innolla. Saippuan tekeminen on koukuttavaa puuhaa. Kokeile vaikka! Suosittelen ensin tutustumaan Saara Kuhan kirjaan Käsin tehtyä saippuaa, jossa on hyvät ohjeet saippuan valmistukseen ja paljon reseptejä. Pitkän tauon jälkeen minäkin kaivoin oman kirjani esiin ja päätettiin yhdessä aloittaa perussaippuan reseptillä sitä kun pystyy erilaisilla lisukkeilla muuttamaan  millaiseksi haluaa. Teimme kahden päivän aikana viittä erilaista saippuaa.... eli innostusta piisasi.

Perusreseptillä ruususuola/hunajasaippuaa ja silkkisaippuaa

Perussaippuan resepti

kookosrasvaa 150g
oliiviöljyä 350g
kylmää vettä 150g
lipeää (NaOH) 71g

Oman version teimme tästä lisäämällä tuoksuöljyä, ruususuolaa ja hunajaa. Toiseen samanlaiseen saippuaan puolestaan laitoimme lipeävesi seokseen mukaan silkkikankaan palasen ja vaniljatuoksua. Liuotettu silkkikangas tekee saippuasta kuulemma silkkimäisen tuntuisen. Pitää nyt vaan malttaa odottaa saippuoiden kypsymistä n. kuukauden ennen kuin pääsee testaamaan.

Lisäksi teimme keittiösaippuaa, maustesaippuaa ja oliiviöljysaippuaa. Näiden reseptit löytyvät juurikin Saara Kuhan kirjasta.

Muutama kuvanen itse työskentelystä.

Kaikki reseptissä olevat aineet pitää punnita just eikä melkein kuten tässä kookosrasvaa punnitessa. Välillä pitää lisätä pikkiriikkinen pala ja välillä ottaa pois, jotta vaaka näyttää juuri oikeaa lukemaa. Sitten sulattamaan kovat rasvat ja yhdistämään ne öljyyn.

Vesilipeä liuoksen tekemisestä ei tullut kuvaa otettua, se kun on aika tarkkaa puuhaa joskaa ei niin vaarallista kuin ajattelisi kun muistaa olla huolellinen, ensin vesi ja sitten vasta lipeä mukaan.

Kun rasvat alkavat olla huoneenlämpöisiä mukaan kaadetaan kuuma lipeäliuos ja sitten aletaan sauvasekoittimella  sekoittelemaan kunnes seos alkaa muistuttaa kiisseliä.

Lopuksi seos kaadetaan haluttuun muottiin. Ruususuola/hunaja saippuan laitoimme ruusujen malliseen silikoniseen leivosmuottiin,  jonka olin ostanut juurikin saippuantekoa ajatellen neljä vuotta sitten, mutta en silloin ehtinyt kokeilla sen toimivuutta. Massan päälle ripoteltiin koristeeksi ruususuolaa.

Saippuamassa saa tekeytyä kaikessa rauhassa 24 tuntia ja sitten sen voi poistaa muotista.

Tätä muottia tulen kyllä käyttämään uudelleenkin sillä niin yllättävän söpöjä näistä tuli. Yleensä olen muottina käyttänyt maitopurkkeja tai pringlespurkkeja. Loput ruususuola/hunajasaippuan massasta laitettiin maitopurkkiin ja se onkin tuossa ruusujen vieressä. Käsin tehtyyn saippuaan sopii mielestäni tietynlainen rouheus, mutta saahan sitä joskus vähän söpöstellä. Muina muotteina käytimme silikonista muffinivuokaa, kertakäyttömukeja ja keksien muovisia pakkausrasioita. Nyt pitää malttaa odottaa kuukauden verran ennen kuin pääsee testaamaan tehtyjä saippuoita. Sen aikaa saippuanpalat kypsyvät hämärässä ja ilmavassa paikassa eli meillä kodinhoitohuoneen kaapistojen päällä. Palataan saippuaan siis kuukauden päästä ja näätte siskosten saippuat valmiina.


                                               

Annoin pikkusormen se vei koko käden.... monta ihanaa reseptiä odottaa tekemistä.

Kiitos siskolle, oli mukava puuhastella yhdessä!

Vuodenajoista

Lapsena toivoi talvella että olisi kesä ja pääsisi uimaan ja kesällä toivoi että olisi talvi että pääsisi pulkkamäkeen. Kevättä ja syksyä ei noteerattu muuta kuin että kevään päättyessä loppuu koulu ja kun syksy tulee niin alkaa koulu, yksinkertaista. Oikeastaan vasta "aikuisena" on alkanut ymmärtää sekä arvostaa eri vuodenaikojen rikkauden, okei kyllä joskus myös potuttaa.... kovat pakkaset, jatkuva sade, loska..... Tänä vuonna syksy on ollut mitä parhain, ei ole juurikaan satanut, sää on ollut lämmin. Useamman kuin kerran olen pysähtynyt ihastelemaan ympäröivää luontoa ja ruskan värejä. Enää ei harmita kesän päättyminen vaan mielellään katselee eteenpäin ja odottaa mitä tuleman pitää. Lievää haikeutta lisäksi ilmassa sillä tammikuussa palailen työhöni ja mun vauvasta on tullut pieni touhuava mies <3.

Jossakin facebookin ryhmässä oli vaahteranlehdistä taiteiltu ruusuja. Innostuin kokeilemaan ja tässä lopputulos!  Oikein hyvää viikonloppua!



                                             

                                    

Käsityömessuilua

Aikaisemmassa postauksessahan kerroin miten tuumasta toimeen voi kohdallani venyä ja venyä. Blogin kirjoittamisen yhtenä ideana onkin kannustaa minua saamaan työni valmiiksi ja ideat toteutumaan. Saanpahan sitten täällä esitellä mitä on tullut tehtyä :) Elokuussa siivosin käsityökaappini ja kuinka ollakkaan löysin pienen monitoimikorillisen keskeneräisiä käsitöitä. Vakaa tarkoitus on saada kori tyhjäksi ja esitellä valmiita tuotoksia sitten täällä. Tällä hetkelläkin on työn alla yksi korin kätköissä olleista projekteista ja loppu jo häämöttää.

Viime viikonloppuna Seinäjoella oli käsityömessut ja perinteisesti minäkin sinne lähdin ideoita kalastelemaan. Messut olivat oikein onnistuneet ja eniten ehkä ilahdutti se että yhä useampi myyjä oli perustanut työpajoja myyntipisteensä yhteyteen. Sai kokeilla uutta tekniikkaa ja lopulta ostaa tarvittavat materiaalit kotiin. Harmittavasti migreeninpoikanen teki tuloaan, joten olo ei ollut mitenkään kehuttava ja mielenkiinto ostelua kohtaan oli lähellä nollaa. Käteen jäi ainoastaan Taito- Etelä-Pohjanmaan myyntipisteeltä tarvikepaketti virkattuihin lumihiutaleisiin. Lisäksi sain kotiin tuoda Taitopuoti Paperinauhan osastolla tekemäni ruusurintaneulan. Hauska idea hyödyntää vanhat farkut. Täältä  kotomaista -blogista löydät hyvät ohjeet farkkuruusujen tekemiseen.

Tohvelisankari

Olen auttamaton innostuja, kun näen mukavan ohjeen tai työtavan olen heti valmis hankkimaan välineet itselleni. Valmista tuotosta ei useinkaan synny tai en ehdi  (muka) tekemään sitä valmiiksi arjen pyörityksessä vaan matka tuumasta toimeen on usein pitkä. Toisaalta parempi myöhään kuin ei milloinkaan... tosin en keksi mitä tekisin kanavatyölle jonka aloitin joskus teininä..... muutama pisto ja työ, jossa rakastunut nuoripari halaa toisiaan olisi valmis.... hmm tyyli ei enää kohtaa sisutusmakuani.  Tästä aasinsiltana, olen huomannut että ohjatatut yhteiset tekemisillat sopiikin minulle kuin nenä päähän sillä ryhmäkuri ja pieni painostus toimii aina.

Syyskuussa marttayhdistykseni aiheena oli martasta tohvelisankari.  Tuuliadesignin Minna tuli tarvikepaketit mukanaan pitämään meille tossujen virkkausillan ja minähän olin innolla mukana. Tossut tehtiin matonkuteesta ja illan aikana sain toisen tossun valmiiksi ja toisen..... viikon päästä, mutta senkin illan aikana televisiota katsellessa.
Tossut voisin teettää koulussakin käsityötunnilla, sillä sen verran mukava ja "nopea" näitä oli tehdä.

Aloittamisen tuskaa

Tämä blogi on ollut haaveissa jo pitkään, mutta vain haaveissa. Rakas pikkusiskoni aloitti oman blogin pitämisen hiljattain ja hyvin mielestäni aloittikin, joten ajattelin että josko sitä rohkenisi itsekkin samaan. Katsotaan mitä tästä tulee vai tuleeko sittenkään mitään. Muokkailen blogia pikku hiljaa omannäköiseksi,  aluksi kaikki meinasi kaatua jo blogin nimen keksimiseen, mutta onneksi murresanat ei petä koskaan :) Tiedätkös muuten mitä tuo maakari tarkoittaa?