Hiihtolomalla

Tammikuu sujahti jotenkin lapasesta ja melkein niin kävi helmikuulle myös. Arjen touhut vie mukanaan. Pieni rauhoittuminen hiihtoloman merkeissä onkin paikallaan. Ollaan leppoisasti kotosalla, sillä piipahdettiin Rukan lumisissa maisemissa pari viikkoa sitten. Kotomaisemissakin lunta on ollut mukavasti, mutta tuolla sitä oli ihan mahdottomasti. Vähän jo pelkäsin että miten reissu sujuu ja sujuihan se..... sairastelujen merkeissä. Onneksi lapset sentään pääsi ulkoilemaan ja laskettelemaan isänsä kanssa. Minä ja pienin kuumeiltiin mökissä suurimman osan ajasta.

Käsityörintamalla on kovin hiljaista.... työn alla montakin projektia. Tarkoitus olisikin nyt hiihtolomalla saada jotakin valmiiksi. Ennen joulua taidekoululla meillä oli kankaanpainantaa ja nämä kokeilut odottavat mm. valmistumistaan.

 Peurasilhuetteja painoin tuputtamalla kaksi ja näistä olisi tarkoitus tulla sohvatyynyjä.

 

 Kenkä-kuville, jotka tein seulalla, on myös tiedossa paikka, arvaatkos mihin?

Tuunataan kinkkua!

Hyvä joulu takana. Ollaan nautittu olostamme syömällä ja taas syömällä kuka enempi kuka vähempi. Lapset on nauttinut kunnon talvisäästä ja tietenkin niistä joulupukin tuomista joululahjoista. Mikä parasta aina välillä on saanut ottaa kunnon päikkärit.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, kuten joku on osuvasti kynäillyt, ja kinkkukin alkaa maistua puulta kun sitä tarpeeksi monena päivänä syö. Meillä oli perinteisesti tänäkin vuonna harmaasuolattu 11kg kinkku..... vähempikin olis riittänyt, mutta lahjakinkkua ei katsota suuhun vai mitenkä se menee...... eli mies saa työnantajaltaan aina perinteisesti kinkun joululahjaksi eikä kokoon juurikaan pysty vaikuttamaan. Aika paljon kinkkua uppoa viiden hengen perheeseen ja yhtenä päivänä ulkoilutettiin sitä mummolassakin :).

Yleensä pakastelen loput kinkusta odottamaan hernekeiton valmistamista, mutta nyt päätin kokeilla jotain uutta. Perhe tykkää maustetusta ruuasta ja jo aikaisemmin löysin Yhteishyvä lehdestä reseptin Itämaisesta tikkulihasta, joka vei meidän kielet mennessään. Matkan varrella resepti on jo muokkaantunut hiukan omaan suuntaansa sen mukaan mitä kaapissa on ollut tai mitä olen muistanut kaupasta ostaa. Pääraaka-aineena reseptissä on porsaanlihasuikaleet ja nyt päätin korvata sen kinkulla. Hyvin sopi, nam!

N. 400g kinkun rippeitä kuutioina/suikaleina
tillkka öljyä
1 valkosipulinkynsi pilkottuna
ripaus inkivääriä raastettuna tai maustepussista
3 rkl makeaa soijakastiketta
1 rkl hunajaa
pala purjon vihreää osaa
1/2 punaista chiliä

Kinkkurippeet paistetaan/lämmitetään tilkassa öljyä ja mukaan lisätään pilkottu valkosipulinkynsi ja tällä kertaa maustepussista ripaus inkivääriä. Lisää ja sekoita pannulle soijakastike ja hunaja. Lopuksi pannulle purjo ja chili suikaleina tai pilkottuna mukaan. Meillä tämä tarjotaan nuudeleiden kera, mutta riisikin sopinee hyvin.

Kiirettä pitää!

Työrintamalla kaikenlainen tohina painaa päälle niin että jouluintoilu kotona on jäänyt harmittavan vähälle. Joulukortitkin tuli väsättyä silmät ristissä parina iltana lasten mentyä nukkumaan, jouluvaloja olen onneksi ehtinyt laittaa ja hiukan tonttuilla.

Esikon synttäreitä vietettiin itsenäisyyspäivän molemmin puolin. Discoilua kaverisynttäreiden merkeissä perjantaina ja sunnuntaina oli vuorossa sitten sukusynttärit. 
Helppoa ja hyvää tarjottavaa teemalla mentiin. Kaverisynttäreille tekaisin mm. pätkismuffinssit ja kovasti tyytyväinen olin onnistuneeseen kuorrutukseen. Ohje muffinsseihin löytyy täältä ja kuorrutukseen puolestaan täältä.

Unelmien talo ja koti-lehdestä löysin Kinuskikissan mielenkiintoisen ohjeen sektorikakkuun. 
Perinteiset täytekakut ei ole mun juttu, joten ohje oli loistava löytö sunnuntain sukusynttäreille. Hiukan muokkasin ohjetta, en nostanut piparipohjaa vuuan reunoille asti ja karkit päällä oli enemmän meidän lasten makuun sopivia. Jouluksi suunnitteilla kakusta oma versionsa. Kokeilen vähentää myös liivatteen määrää kuudesta viiteen, koska täyte oli mun makuun turhan jämäkkä.

.

Pipoilua

Löysin taas jotain kivaa ja helppoa netin ihmeellisestä maailmasta. Teetin tällaiset pienet pipot jo töissäkin kässäryhmällä muistuttamaan alkaneesta pipokaudesta ja nämähän on tosi kivat vaikka joulukuuseen koristeeksi. Elämäni nopeiten valmistunut pipo :)

Jämälanka ja tyhjä vessapaperirulla riittää tarvikkeiksi. Aluksi leikkasin rullasta n. 2cm leveän renkaan ja sitten leikkasin villalangasta n. 30 cm pitkiä pätkiä, jotka kiinnitin renkaaseen hevosenhäntäsolmulla.

 

 

Kun rengas on kierretty ympäri ja välistä ei loista enää pahvi niin solmitut langat työnnetään renkaaan läpi.

 

Lopuksi samanvärisellä langalla solmitaan langat tiukasti nippuun halutun kokoiseksi pipoksi ja leikataan saksilla halutun kokoinen tupsu. Laitoin ompelulangasta pikaisesti ripustusnarun, mutta siima voisi olla kivempi.

Näitä tulee tänä vuonna löytymään meidän perheen kuusesta ja kenties jonkun muunkin ;).

 

Mun juttu

Mitenkäs nämä kaksi liittyvät toisiinsa, laukku ja indonesialainen pitkäkieli.... Eivät toisaalta mitenkään, mutta kuitenkin osittain. Aloitin elokuussa uuden harrastuksen joka tulee jatkumaan seuraavat kolme vuotta... Kerran viikossa vietän muutaman tunnin illassa naapurikunnan taidekoulussa aikuisten käsityön taiteen perusopetuksessa kertaillen ja oppien uutta käsitöiden maailmasta. Meitä on mukava naisporukka touhuamassa ja opettaja on todella innostava persoona. Niin mun juttu varsinkin kun kotosalla ei meinaa käsityöt juurikaan edetä vaan ovat työn alla keskeneräisiä pitkän aikaa. Lukuvuosi jakaantuu jaksoihin joissa aina tutustutaan, kerrataan tai opetellaan käsityötekniikka ja lopuksi tehdään valmis tuote. Syksy aloitettiin ompelun perusteilla ja  yhteiseksi aiheeksi valikoitui laukku. Minulla on ollut työlaukkuna aina kouluvuoden alussa retrokankaasta ommeltu kassi. Kangas ei enää iske, mutta laukku on malliltaan sen verran toimiva, joten tein siitä oman version. Päällikangas on farkkua ja vuoriksi valikoitui ihana retrosydän kangas, niin 80-lukua. Minä ompelukammoinen selvisin tehtävästä ja laukku onnistui yli odotusten.

Indonesialainen pitkäkieli taas oli ensimmäinen tehtävä jossa puuaihioista piti tehdä jokin olio. Valitsin puuaihion josta olisi alunperin pitänyt tulla vessaharja. Aikasta symppis tämä pitkäkieli :).

Kotonakin olen innostunut ompelemaan, valmiina on yhdet ikkunaverhot sekä pöytäliina. Vielä olisi yhdet verhot tekemättä ja kenties pari sisustustyynyä. Kesäkuun kylmillä keleillä aloittelin virkkaamaan vessaan mattoa ja vihdoin sain sen valmiiksi. Taipuu isoäidin neliö matoksikin.

Seuraava jakso taidekoululla keskittyy kankaanpainantaan ja värjäykseen. Pieni ajatus on jo omasta työstä, mutta pitänee ensin tutustua kunnolla kaikkiin tekniikoihin ennen kuin teen lopullisen päätöksen. 

Pimeät illat on todellakin täällä taas, onneksi voi ja saa polttaa kynttilöitä. Tunnelmallisia iltoja!