Mitenkäs nämä kaksi liittyvät toisiinsa, laukku ja indonesialainen pitkäkieli.... Eivät toisaalta mitenkään, mutta kuitenkin osittain. Aloitin elokuussa uuden harrastuksen joka tulee jatkumaan seuraavat kolme vuotta... Kerran viikossa vietän muutaman tunnin illassa naapurikunnan taidekoulussa aikuisten käsityön taiteen perusopetuksessa kertaillen ja oppien uutta käsitöiden maailmasta. Meitä on mukava naisporukka touhuamassa ja opettaja on todella innostava persoona. Niin mun juttu varsinkin kun kotosalla ei meinaa käsityöt juurikaan edetä vaan ovat työn alla keskeneräisiä pitkän aikaa. Lukuvuosi jakaantuu jaksoihin joissa aina tutustutaan, kerrataan tai opetellaan käsityötekniikka ja lopuksi tehdään valmis tuote. Syksy aloitettiin ompelun perusteilla ja yhteiseksi aiheeksi valikoitui laukku. Minulla on ollut työlaukkuna aina kouluvuoden alussa retrokankaasta ommeltu kassi. Kangas ei enää iske, mutta laukku on malliltaan sen verran toimiva, joten tein siitä oman version. Päällikangas on farkkua ja vuoriksi valikoitui ihana retrosydän kangas, niin 80-lukua. Minä ompelukammoinen selvisin tehtävästä ja laukku onnistui yli odotusten.
Indonesialainen pitkäkieli taas oli ensimmäinen tehtävä jossa puuaihioista piti tehdä jokin olio. Valitsin puuaihion josta olisi alunperin pitänyt tulla vessaharja. Aikasta symppis tämä pitkäkieli :).
Kotonakin olen innostunut ompelemaan, valmiina on yhdet ikkunaverhot sekä pöytäliina. Vielä olisi yhdet verhot tekemättä ja kenties pari sisustustyynyä. Kesäkuun kylmillä keleillä aloittelin virkkaamaan vessaan mattoa ja vihdoin sain sen valmiiksi. Taipuu isoäidin neliö matoksikin.
Seuraava jakso taidekoululla keskittyy kankaanpainantaan ja värjäykseen. Pieni ajatus on jo omasta työstä, mutta pitänee ensin tutustua kunnolla kaikkiin tekniikoihin ennen kuin teen lopullisen päätöksen.
Pimeät illat on todellakin täällä taas, onneksi voi ja saa polttaa kynttilöitä. Tunnelmallisia iltoja!
